Koiran sisäloiset

Sisäloisilla tarkoitetaan yleensä koiran tai kissan suolistossa eläviä matoja tai alkueläimiä. Suolistossa elävät madot jaetaan kahteen pääryhmään: pyörö- eli sukkulamadot ja heisimadot. Pyörömatoihin kuuluvat muun muassa suolinkaiset (Toxocara canis, Toxascaris leonina), hakamadot (Uncinaria stenocephala, Ancylostoma caninum) ja piiskamato (Trichuris vulpis). Sukkulamadot ovat pitkulaisia, suippopäisiä matoja, joiden pituus vaihtelee sentistä jopa kahteenkymmeneen senttiin. Eläin saa tartunnan suun kautta suoraan ympäristöstä tai syödessään esimerkiksi jyrsijän.

Heisimatoja on useita lajeja, joista merkittävimmät ovat Mesocestoides– ja Taenia-heisimadot, koiranheisimato (Dipylidium caninum), ekinokokit (Echinococcus spp.) ja lapamato (Diphyllobothrium latum). Heisimadot ovat litteitä, nauhamaisia matoja, joiden koko vaihtelee mikroskooppisen pienestä useisiin metreihin. Heisimadot vaativat tarttuakseen väli-isännän, jonka koira syö. Esimerkiksi kirput, väiveet ja jyrsijät voivat toimia heisimatojen väli-isäntinä.

Sukkulamadot

Suolinkainen on maailmanlaajuisesti yleisin suolistomato. Koiran suolinkainen (Toxocara canis) voi olla lähes 20 cm pituinen. Koira saa tartunnan suun kautta syömällä munan ympäristöstä tai syömällä väli-isäntänä toimivan jyrsijän. Koiran- ja kissanpennut saavat usein tartunnan emoltaan istukan läpi tai maidon välityksellä. Naarasmato voi munia jopa 200 000 munaa päivässä. Munat siirtyvät ulosteen mukana ympäristöön, jossa ne kehittyvät tartuntakykyisiksi muutamassa viikossa. Suolinkaisen munat ovat erittäin kestäviä ja säilyvät tartuntakykyisinä vuosia. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. 

Hakamadot (Uncinaria stenocephala, Ancylostoma caninum) ovat pieniä, alle 2 cm pituisia matoja. Koira voi saada tartunnan ympäristöstä suun kautta syömällä toukan tai väli-isäntänä toimivan jyrsijän. Hakamadot voivat tarttua myös ihon läpi aiheuttaen iho-oireita. Hakamadot kiinnittyvät suolen seinämään ja imevät verta aiheuttaen ripulia, väsymystä ja anemiaa. 

Piiskamadot (Trichuris vulpis) ovat vajaan 10 cm pituisia ja ne elävät koiran umpi- ja paksusuolessa aiheuttaen limaista ripulia. Koira saa tartunnan suun kautta suoraan ympäristöstä. Piiskamadon munat voivat säilyä vuosia tartuntakykyisinä maaperässä. 

Heisimadot

Mesocestoides-heisimadot ovat tavallisimpia koirien heisimatoja. Mato voi kasvaa 25-70 cm pituiseksi ja madon jaokkeita voi näkyä koiran ulosteessa tai peräpään ympäristössä. Jaokkeita lukuun ottamatta tartunta voi olla täysin oireeton, mutta loiset voivat aiheuttaa ripulia. Koira saa tartunnan syömällä väli-isännän, joten ulkona vapaana liikkuvilla, pikkueläimiä syövillä koirilla on riski sairastua.

Taenia-heisimatoja on useita lajeja. Mato voi olla useiden metrien pituinen. Heisimadon riisiryyniä muistuttavia jaokkeita voi nähdä ryömivän peräaukon ympäristössä. Tartunta voi aiheuttaa ripulia, oksentelua ja vatsakipua. Koira saa tartunnan syömällä väli-isäntänä toimivan jyrsijän, joten ulkona vapaana liikkuvilla, pikkueläimiä syövillä koirilla on riski sairastua.

Koiranheisimato (Dipylidium caninum) on 15-50 cm pituinen mato. Madon kurpitsansiemeniä muistuttavia jaokkeita voi näkyä peräpään ympäristössä, jossa ne aiheuttavat kutinaa. Tartunta on yleensä muuten oireeton. Koiranheisimadon väli-isäntänä toimii kirppu tai väive. Kirppu- tai väivetartunnan yhteydessä on aiheellista lääkitä koira myös heisimadon varalta. Koiran heisimato voi tarttua myös ihmiseen, jos ihminen saa suolistoonsa väli-isäntäkirpun.

Lapamato (Diphyllobothrium latum) eli leveä heisimato voi olla jopa 20 metrin pituinen. Loinen tarttuu raa’asta kalasta tai perkuujätteistä. Lapamatotartunta aiheuttaa laihtumista, oksentelua, ripulia ja anemiaa. Pratsikvanteeli tehoaa lapamatoon, mutta muista heisimadoista poiketen lapamatoon tehoava pratsikvanteeliannos on kahdeksankertainen kerta-annos. Loinen tarttuu raa’asta järvikalasta tai perkuujätteistä.

Ekinokokit ovat mikroskooppisen pieniä koiraeläinten loisia, jotka eivät aiheuta koiralle oireita. Hirvi- ja myyräekinokokit (Echinococcus granulosus ja Echinococcus multilocularis) voivat tarttua myös ihmisiin aiheuttaen vakavan ekinokokkoosiksi kutsutun sairauden. Suomessa esiintyy hirviekinokokkia, minkä vuoksi erityisesti metsästyskoirille suositellaan ekinokokkiin tehoavaa loislääkitystä. Myyräekinokokki aiheuttaa vakavamman sairauden ihmisissä kuin hirviekinokokki. Myyräekinokokkia esiintyy laajalti Euroopassa ja loisen leviämisen ehkäisemiseksi Suomeen tuotavat koirat on lääkittävä ekinokokkiin tehoavalla pratsikvanteelilääkkeellä ennen Suomeen saapumista.

Lisätietoja maahantuontivaatimuksista www.ruokavirasto.fi